Viime syksynä pesiskauden ollessa lopuillaan bloggarin tietokonemurheet olivat osittain arkea, mutta samaan aikaan oli myös muuttolaatikoiden pakkausta. Taakse jäivät Kymenlaakson päivät toistaiseksi ainakin ja matka teki kohti luoteista ilmansuuntaa. Paluu juurille ja Pohjois-Pohjanmaalle olivat tulossa arjeksi, joka on muuttanut elämässäni eri asioita. 

Nyt, kun tänne on asetuttu jo hyvin asumaan. on syytä palata viimein syksyn viimeiseen naisten superpesiskamppailuun ja kauden palkittuihin, joka oli vielä lajin finaali. Hävettää tunnustaa, että kyseisestä ottelusta jäi raportti tekemättä. Koska osaan nauraa itselleni, se on tuossa alla.

Lapuan Virkiä nousi finaalikaksikosta lopulta vahvemmaksi. Viimeinen finaali olkin lopulta selkeä ja se päättyi Etelä-Pohjanmaalla kotijoukkueen voittoon jaksoin 2-0 (7-0, 7-2). Virkiä saalisti näin seuralle neljännen peräkkäisen ja joukkueen mestaruuden numero 10 ja Jyväskylän Kirittäret hopeaa. 

Muutamia ratkaisevia tekijöitä Virkiän mestaruuteen olivat varmasti ainakin seuraavat kolme pointtia eli finaalirutiini niin superpesistulokkaiden kuin kokeneidenkin osalta, vahva luottamus omaan tekemiseen ja kotiyleisön tuki. Joukkueeseen tuli viiden lopettaneen tilalle uusia pelaajia, jotka hoitivat oman paikkansa näin ollen kiitettävästi.

Vuoden pelaajana kauden päätyttyä naisista valittiin Virkiän Saija-Maria Saari, pudotuspelien parhaana Kirittärien Tiina Tolonen. Vuoden tulokas oli Kirittärien lukkari Noora Patrikainen. Vuoden jokeri naisten supepesiksessä oli Enni Kylä-Kause, joka etenkin kauden vanhetessa äityi huimaan vaihtolyöntitasoon ennestään jo tuttujen kotitustaitojensa lisäksi.