Marianne Reinikka on Kempeleen KIrin kakkoskoppari, kuva: Matti Kangas
 

Supervuoro tavoitti Kempeleen Kirin naisten superpesisjoukkueen Marianne Reinikan ja jututteli lajikuulumisia.

1. Mistä sait aikanaan pesiskipinän?

- Pienempänä käytiin perheen kanssa katsomassa pelejä Oulun vanhalla keskuskentällä ja sieltä se pesiskipinä varmaan sai alkunsa. Lopullinen kipinä roihahti kun 3 luokalla osallistuin koulujen välisiin pallonheittokisoihin ja kisojen jälkeen silloisen ikäluokkani valmentaja soitti ja kyseli olisinko innokas tulemaan kokeilemaan pesistä joukkueeseen. Sille tielle sitten jäin.

2. Harrastatko tai oletko harrastanut muita lajeja, mitä hyötyjä olet huomannut näistä pesikseen?

- Pienestä pitäen vanhempani ovat kannustaneet monipuoliseen harrastamiseen ja vieneet kokeilemaan eri lajeja. Niin laskettelu, lautailu, hiihto, juoksu, pyöräily, sulkapallo ja eri pallopelitkin ovat kulkeneet mukana läpi vuosien ja olen pyrkinyt harrastamaan niitä mahdollisimman paljon. Nyt vähän vanhemmalla iällä mukaan on tullut salibandy ja uutena lajina squash. Monipuolinen harrastaminen nuorena on mielestäni luonut pohjan peruskunnolle ja kehittänyt motoriikkaa, koordinaatiota, ketteryyttä ja räjähtävyyttä, sekä käsi-silmäkoordinaatiota, mitkä taas ovat tärkeitä lajin kannalta ja tukevat pesäpallon lajitaitoja.

3. Kuinka paljon pesäpallossa on mielestäsi tilaa pelaajan omille ratkaisuille?

- Kyllä pelaajalla on mielestäni paljon tilaa tehdä omia ratkaisuja. Pelinjohtajat ja valmentajat antavat neuvoja ja ohjaavat tilanteissa ja välillä sanovatkin mitä tehdä, mutta pohjimmiltaan pelaaja itse on kuitenkin se joka lopullisen päätöksen tekee kenen näkemyksen mukaisen suorituksen toteuttaa. Jos päätyy omaan ratkaisuun, on päätöksensä takana seistävä ja virheitä tehdessä niistä opittava.

4. Kuka on ollut nuoruutesi esikuva pesäpalloilijana?

- Henna Salmela

5. Kerro jokin hilpeä lajimuisto.

- Vuosien varsilla hilpeitä muistoja on ehtinyt kertyä paljon jokaisen joukkueen kanssa, mutta päällimmäisenä muistuu mieleen Ylihärmän Pesis Junkkareiden aikaan pelattu halliturnaus, jossa lyöjäjokerimme löi aivan unelma koukkumailanäpyn. Me kaarella ehdimme innostua ja tuulettaa juoksua koska kärkietenijämme oli jo melkein kotipesässä ennen kuin ulkopelaaja oli saanut edes palloa haltuunsa, mutta kuinkas kävikään, noin metriä ennen kotipesän viivaa etenijämme löi liinat kiinni, pysähtyi ja lähti juokseen takaisin kolmospesää kohti - oli luullut että lyönti oli laiton ja karjuimme häntä kääntymään. Tapaukselle riitti naurua ja edelleen se herättää muistoissa hilpeyttä. Ja sitä muistellaan vain hyvällä.

6. Mitä erehtyminen sinulle merkitsee pelaajana?

- Erehtyminen merkitsee minulle oppimista ja kehittymistä pelaajana.  Jokaisesta erehdyksestä  pyrin ottamaan opikseni ja mielestäni juuri erehdykset ja virheet kehittävät minua pelaajana eniten. Ne pistävät pohtimaan miksi erehdyin/tein virheen ja miten voin muuttaa toimintaani ja mitä voisin jatkossa tehdä toisin. Jos erehtymisistä ja virheistä osaa ottaa opikseen ja muuttaa omaa toimintaa ja ajattelua sen mukaan, avaa se mielestäni paremmat mahdollisuudet kehittyä pelaajana ja oppia uusia asioita.

7. Mitä eroja on pelkästään kolmostilanteen ja ajolähdön purkamisessa?

- Kolmostilanteen koen enemmän paineettomana tilana kuin ajolähdön purkamisen. Kolmostilanteessa on mahdollista lyödä vapaita rennommin, koska painetta kärkietenemisestä ei ole. Kolmostilanne mahdollistaa myös yllätysotot. Ajolähdössä tilanne muuttuu enemmän pakkotilanteeksi, jolloin jollakin lyönnillä on etenijöiden pakko edetä ja sen vuoksi paine onnistua lyönnissään/ratkaisussaan kasvaa ja ainakin osa suorituksen rentoudesta katoaa. Myös ulkokenttä on ajolähdössä paremmin virittäytynyt kotiutusyritykseen jokaisella lyönnillä, vaikeuttaen suorituksen tekemistä mailan varressa.

Vastaa asioihin, mitä tulee mieleen?

Kasvattajaseura - Antoisat pesisvuodet

Oulu - Koti

Aikalisä - Pelin taktinen keskeytys

Tunnetila - Ratkaiseva tekijä

Pukukoppi - Fiiliksen nostatus