Tänään kuuntelin puoli yhdeksän uutisista nuorisotyön pitkäaikaista ammattilaista Olavi Sydänmaanlakkaa ja mietin sitä, miten moneen asiaan voi yhtyä. Yhteisömme on jossain vaiheessa muuttunut sellaiseksi, että harvoin kysellään naapurin kuulumisia tai harvoin lainataan sokeria, maitoa tai jotain naapurista. Muistan lapsuudestani sen, kun pullatarpeita vanhempani pyysivät käymään lainaamassa. Yhteisön sijaan asumme kukin tahoillamme, usein vain yksilöinä.
Otan osaa ja toivon voimia jokaiselle, joita Hyvinkään tragedia jollain tavalla koskettaa.
Kommentit