Surullinen uutinen tuli jo yöllä julki, kun lueskeli Yleisradion teksti-tv:tä. Syntymäkaupunkini pesäpalloilun lippulaiva miesten puolella eli Oulun Lippo luopui pääsarjapaikastaan miesjoukkueen osalta.

Erilaisia tekohengitystoimenpiteitä on aina saanut lukea ennen kauden alkua, mutta nyt se uutinen tuli, mitä kyseisen seuran yhteistyökumppanit ja fanit ovat odottaneet. Tämä on myös ollut pelko muualla päin Suomea, koskaan tuollaista ei toivo toisen seuran osalle. En tiedä sitten Etelä-Suomen seuroista, jotka ovat ainakin jalkapallossa aina kauhistelleet sitä, kuinka pitkät matkat ovat rasittavia, ottamatta huomioon sitä, että pohjoisesta on aina melkein pitkä matka.

Tämä uutinen ei ollut yllätys mitenkään. Pelaajien joukkopako ja taloussyyt on mainittu seuran tiedotteessa verkkosivuilla. Superpesiksen joukkueesta lähti pelaajia vähän väliä, eikä seura tiedottanut uusista sopimuksista, joten lopun alku oli jo havaittu. Aiemmin syksyllä viime kuun puolella, naisten joukkue Lipottaret luopuivat myös sarjapaikasta. Tämä uutinen tuli enemmän yllätyksenä. Kyseessä oli nuori ja lahjakas joukkue, vaikka edellinen kausi ei kovin hyvä ollutkaan. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää, mutta pitkäjännitteiselle työlle laitettiin aita eteen.

Tämän saman kohtalon sai kokea nykyisen kotikuntani Kouvolan Pallonlyöjien naisjoukkue. Naiset nousivat upeasti superpesikseen, mutta seura luopui paikasta. Eroja näissä tapauksissa on se, että Oulussa oli muutama vuosi sitten naisten toiminta eriytetty miesten seurasta. Kouvolan esimerkissä on surullista se, että miesjoukkueeseen satsataan enemmän tai vähemmän tuontivoittoisesti pelaajia. Tämä tosin oli Oulussakin pitkään toimintakulttuuri, mutta muutama vuosi sitten toiminta eriytettiin, kuten kerroin.