Olen aiemminkin ottanut täällä (16.5.2011) kantaa siihen, millä tavalla näkisin fanikulttuurin edistyvän tässä maassa. Yksi ajatus, jota aika ajoin eri seurat tuovat esiin on seuran värit. Se on pieni ele, jolla voimme näyttää sen. Tiedän, että kaikilla ei ole varaa pukeutua fanituotteisiin eikä ne kaikkien mielestä ole sellaisia vaatteita, joita haluaa yllään pitää.

Kohtuullisella hinnalla saa kuitenkin oman seuransa värejä edustavaa vaatetta päällensä. Alajärven Ankkureilla on seurojen värit esimerkiksi selkeän kelta-siniset. En usko, että pesäpallokentällä Ankkureiden kotikentällä vaatteet ensimmäisenä toisivat mieleen jotain muuta kuin Ankkurit eikä myöskään vierasotteluissakaan. Nykyisin usein eriytetään juniorityö erilleen edustusjoukkueen toiminnasta. Niin voi mielestäni tehdä, jos siihen on pätevä syy. Silloin ei pidä unohtaa sitä, että välit puolin ja toisin pysyvät jatkossakin avoimina ja tärkeintä.

Kaksi vuotta sitten korostin kirjoituksessani toisen joukkueen arvostamista. Olen yhä asiasta samaa mieltä. Jalkapallossa käydään parhaillaan Brasiliassa maailman huippumaiden välillä Confederations Cupia. Tahitin saavuttama kunnioitus jalkapallon mahtimaa Brasiliassa ei perustu heikkoon menestykseen vaan sitkeään taisteluun ja yrittämiseen. Joukkue ei toimisi varmaankaan näin 0-6 tappioasemassa lähtisi ellei joukkueella olisi innokkaita faneja.

Vastustajan aseman saa vieraskentillä parhaiten ahtaalle sillä, että kannustaa omiaan sydämellä ottelun alusta loppuun, äänekkäästi omia kannushuutoja ääntäen tai käsin yhteen lyöden. Nyt, kun superpesiksessä on valintakierrokset alkamassa, on meidän lajin ja oman seuran ystävien aika näyttää tukensa tälle valinnalle. Katsojina voimme kutsua läheisiä mukaan otteluun. Pesäpallolla on tilaa uusille ystäville, harvoin katsomot ovat täysiä.

Ennen juhannusta yritys nimeltä Fonecta julkaisi jutun fanimarkkinoinnista, joka käsittelee Helsingin Jokereita. Artikkeli aiheesta löytyy täältä. Joukkue on joidenkin silmissä pahin inhokki. Silti sieltä voinee ottaa ehkä pesäpallopiireissäkin oppia. Urheilumarkkinointi tuskin on avaruusteknologiaan rinnastettava tieteenala. Jokainen voi panoksellaan markkinoida seuraansa. Seuroissa on talousihminen usein, joka miettii sitä, miten saada nostettua katsojilta jääviä euromääriä otteluissa, vähintään yhtä tärkeä olisi toinenkin osaaja mielestäni.

Itse toivoisin, että jokaisella seuralla olisi henkilökuntaluettelossaan yksi oman seuran "kylähullu". Henkilön toimenkuva olisi jalkautua kansan pariin kertomaan joukkueesta. Markkinointi ei ole vain pelkkää VIP-tilojen vieraiden hemmottelua. Aiemmin mainitsemani jalkapallo on ihan meidän tavallisten ihmisten laji ollut yleensä niin muualla maailmassa kuin Suomessakin, vaikka menestys huuhtoisi kultaa tai oma joukkue sijoittuisi jossain muualla.

Tavallisen fanin odotukset saattavat olla toista kuin VIP-väen odotukset. Näitä voivat olla esim. fanitapaamiset. Joillakin paikkakunnilla pesäpallossa on ilo huomata, kuinka lapset voivat pysäyttää oman suosikkipelaajansa (lajin parhaita) ottelun jälkeen ja jutella heille  tavallisia asioita, kuten sitä, mitä heidän päivään on mahtunut (esim. kerhoa, uintia jne.)

Mukavia pesäpallo-otteluita edelleen tänä vuonna kaikille lajin ystäville.