Sotkamon Jymyn eilinen pronssi yltää historian kirjoihin, yksitoista peräkkäistä mitalia. On sama, mihin aiemmin on yltänyt Vimpelin Veto 1960-luvulla. Siihen aikaan sitoutuminen seuratyöhön ja omaan kasvattajaseuraansa on kaiketi ollut aivan erilaista kuin nykyisin, kun ihmiset kulkevat helpommin paikasta toiseen. Toki Sotkamon Jymylläkin on omat "ulkomaanapunsa" eli Lauri Kivinen Nurmeksen Sepoista, Rautiaisen Immo ja Kosti Tohmajärven Pompun kasvatteja ja Mikko Lahtinen Siilinjärven Pesiksen. Lisäksi joukkueessa pelasi Niilo Piiponniemi farmisopimuksen myötä Haapajärven Pesä-Kiiloista.

 

Kivinen ja Rautiaiset ovat käyneet kuitenkin pesäpallolukion Sotkamossa ja tämä heidän jatkamisensa Sotkamon Jymyssä voidaan toisaalta nähdä myös luontevana jatkumona. Toki kaksosten kohdalla voidaan todeta jossain, että olisihan pojat voinut saada sopimuksen Kiteellekin (Tohmajärven naapurikunta), mutta itse näen, että heidän kohdalla on kyse sitoutumisesta seuraan. Mestaruusvuoden jälkeen molemmat kaksoset tekivät kolmivuotiset sopimukset Sotkamon Jymyn kanssa. 

 

Tämä on kova juttu, kun tietää, että mestaruuden uusiminen on yleensä lajissa kuin lajissa vaikeampaa kuin sen säilyttäminen. Muutenhan tämän kauden joukkueessa uusia kavereista viime kauteen ei ollut kuin aiemmin mainittu Piiponniemen lisäksi Sotkamon juniorimyllyn kasvatti Joni Heikkinen, joka pelasi pari vuotta edellisessä farmiseurassa Oulun Poltteessa sekä toinen nuori lupaus Niko Korhonen.

 

Viime kauden mestarijoukkueesta lähtivät sellaiset nimet kuin Mikko Huotari, Lauri Suutarinen ja Mikko Korhonen. Huomioitavaa on, että lähtijöiden kohdalla meni osaamista monelta osa-alueelta. Huotarin neuvot kokemuksellaan on huomioitu monta kertaa, kun hän on kuiskaillut lyöntivuoroa odotteleville pelaajille vinkkejä. Suutarisen kohdalla meni päävaihtaja ja huippuluokan etenijä. Korhosen kohdalla kyseessä oli kovien paikkojen rautainen osaaja ja joukkueen kapteeni.