Tonttuapulaisenasi haluan lähestyä kirjeellä, johon varmasti joiltakin osin eri tahot mahdollisesti voivat pesäpallopiireissä yhtyä. Toivoisin muutamaa asiaa pesäpallotoimijoiden puolesta. Toivottavasti pystyt asialle tekemään jotain myös siellä Korvatunturilla.

Ensimmäinen toiveeni koskee tuomaritoimintaa. Pyytäisin tulevalle kaudelle lisää huipulle tuomareita, koska jotkut ovat jäämässä pois. Tämä olisi mahdollista liiton koulutuksilla. Uskon, että alemmilla tasoilla olevissa tuomareissa on henkilöitä, jotka haluaisivat edistyä harrastuksensa parissa. Lisäksi aloitteleville tuomareille voisi miettiä kokeneempien suhteen ”kummitoimintaa”, että tästä hommasta saataisiin kaikki irti. Sääntöjä ei kannata jatkuvasti muuttaa, että hommaan saataisiin pitkäjänniteisyyttä. Työrauha siis sääntöjä miettiville tältä osin voisi olla myös kiva juttu.

Toinen toiveeni olisi, että kauteen saataisiin hyvä lähtö jo hallikaudesta lähtien. Hyvän mahdollisuuden tähän antaisi, että Superpesis aloittaisi neuvottelut välittömästi Yleisradion kanssa televisioinnista. Aiempien kanavien tarjonta on toki ollut hyvää, mutta sitä ei ole kaikille saatu näkyviin. Hiljattain tästä tulikin oireellisena huonosti onnistunut Kansallisaarre -ohjelma, jossa kävi ilmi se, että lajin tietoisuus on päättynyt suurelta yleisöltä siihen, mihin se päättyi peruskoulun kevään viimeisellä liikuntatunnilla. Kaikki halusivat lomalle, mutta hauskaa peliä ei saatu aikaan.

Kolmas toive olisi, että huipputasolla mietittäisiin vakavasti sitä, miten alempien sarjatasojen toimintaa saataisiin eteenpäin. Suomessa on paljon pitkään ansiokkaasti tehneitä seuroja pesäpallon parissa, mutta näiden seurojen toiminnat ovat varmasti tiukan talouden alla vaikeassa jamassa. Lajin sisällä tarvitaan yhteisöllisyyttä ja kaikkien mukana pitämistä. Yhteispalaverit piirien sisällä ja hyvien toimintojen tukeminen toisissa seuroissa voisi olla yksi juttu. Kateus ei vie eteenpäin.

Neljäs toiveeni olisi, että Suomen Urheilugaalassa tammikuussa palkittaisiin Sotkamon Jymyn Roope Korhonen vuoden urheilijaksi. Roope on ollut 10 vuotta kansallispelimme terävimmässä kärjessä, näin myös maaiman kärjessä paiskinut Korhonen olisi mielestäni hyvä valinta. Pesäpallo on muutenkin valtakunnalliseen suosioonsa nähden ollut yllättävän vähän esillä gaalassa, vaikka laji on mennyt eteenpäin tämänkin kahdenkymmenen vuoden aikana, mitä itse olen lajia katsonut.

Viides toive koskee junioritoimintaa. Toivoisin, että jotenkin mahdollistettaisiin myös vähävaraisten perheiden lasten mahdollisuus hyvän lajin perään entistä paremmin. Voisiko jotkut elinkeinoelämän edustajat esimerkiksi miettiä jotain säätiötoimintaa tai vastaavaa, josta voisi pienituloisemmat perheet hakea apurahaa lastensa urheiluharrastukseen tukemiseen? Liikunta on terveyttä edistävä, yhteisöllisyyttä kehittävä ja sosiaalisia kykyjä parantava voima; Olkoon siihen kaikilla oikeus!

Lisääkin toiveita olisi, mutta tässäpä kirje sinne Korvatunturille.