Kokenut lukkari Sami Heinikainen valmistautuu miesten SM-lopputurnaukseen hallipesiksen osalta. Mäntyharjun Virkistyksen kasvatti Heinikainen on pitkän uransa aikana pelannut useissa eri seuroissa superpesistasolla.

Näitä ovat aiemmin Kinnarin Pesis, Koskenkorvan Urheilijat, Kouvolan Pallonlyöjät, Seinäjoen Maila-Jussit ja nyt kolmas kausi putkeen Kankaanpään Mailassa, joista viime kausi myös superissa.

Sisäpelirooli miehellä on pieni, josta kertoo 290 ottelua. Näissä otteluissa tilastoihin on kertynyt kolme kunnaria, neljäkymmentäyhdeksän lyötyä juoksua ja kaksikymmentä viisi tuotua juoksua sekä 261 kärkilyöntiä. Sitä vastoin ulkopelirooli on ollut merkittävä lukkarina siellä, missä Sami Heinikainen on pelannut. Näin ollen halusinkin tietää halli- ja ulkopesäpalloilun eroista lukkarin silmin.

Mitä eroja halli- ja ulkopelissä on lukkarin näkökulmasta?

-  Hallipeleissä lukkarit yleensä pääsevät enemmän sotkemaan vastustajan sisäpeliä, tilanteet tulevat nopeammin, kertoo Heinikainen.

Miten tämä on mahdollista?

- Joukkueessa on uudet merkit, uusia kavereita joukkueessa, eri kaverit monesti peräkkäisillä numeroilla ja näkyvyysongelmia jopa merkin kanssa. Lisäksi tehdään erilaisia kokeiluja, joten toistot ovat vähäisempiä, eikä käytetä vielä prosenttilyöntejä, voisi sanoa, että ollaan talvihorroksessa lähes jokaisella osa-alueella, tuumaa Heinikainen.

Kuka on lukkarina eniten vaikuttanut uraasi, miksi?

- En osaa nimetä yksittäisiä henkilöitä. Nuorempana oon tietysti seurannut aina sen hetkisiä huippulukkareita, jatkaa Heinikainen.

Miten hyvä lukkari toimii?

-  Itse tehdään monesti siinä ne tärkeimmät jutut. Toistoista lähtee syöttötyöskentely ja muistan lapsuuden kaverini sanovan, että joka aamu olin syötellyt ennen kouluun menoa ja odotellut häntä lautasen äärellä. Parempi on ollut odotella syöttölautasen äärellä, kuin ruokalautasen. Lukkarinpaikka on kova paikka ja siinä ”lootan” kyllä tulee olla kunnossa, toki ei pääsarjassa sellaista roolia oo, jossa ei mitattaisi henkistä kanttia. Lukkareita on hyvin erilaisia toisilla hyvyys perustuu fyysisiin ominaisuuksiin; kova käsi, hyvä hakemaan pieniä jne, toisilla ”korvien väli” toimii paremmin. Suomessa on vain yksi lukkari tällä hetkellä, Toni Kohonen, jolla nämä molemmat osa-alueet ovat kunnossa. Itse näen omat vahvuuteni olevan pelaamisen pelinjohtajana, kaarta, lyöjää ja syöttötuomariakin vastaan. Liikun syöttöjeni kanssa ”harmaalla-alueella”, onko syöttö oikea vai väärä, onko asento vai ei jne, Heinikainen toteaa.

 Miten perehdyt vastustajiin, vieraisiin ja ennalta tuttuihin?

-  Nykypäivänä kokemus helpottaa paljon ja helpottavana nään lukkarin näkökulmasta roolipelaamisen helpottavan lukkarin työskentelyä, peliä pelataan tietyillä pelaajilla ja tietyllä kaavalla, joukkueilla on se oma pelikirjansa, muistuttaa Heinikainen.

 Miten otat uudet pelaajat vastustajissa vastaan?

-  Uusia pelaajia, kun tulee, niin kyllä nykypäivän pelinjohtajat apureineen onkivat / saavat heistä todella hyvät tiedot eli tässäkin itse lukkarina pääsen helpolla, pohtii Heinikainen.

 Millaisena näet suomalaisen lukkaritilanteen tulevaisuuden? Mitä siinä tulisi huomioida?

- Paljon puhutaan lukkaritilanteesta tai oikeastaan, ettei lukkareita tuu ja tosiasiahan se onkin ollut, mutta mistä se johtuu?! Uskalletaanko me antaa vastuuta nuorille kavereille, mielestäni ei. Hallipelit on oiva paikka antaa nuorien pelata, sieltä helpommalla saa sitä itseluottamusta, mistä aika pitkälle lukkarityöskentelyssä on kyse, päättää Heinikainen.