Olemme jokainen mahdollisesti jonkun joukkueen kannattajia, toiset kannattavat Yli-Iin Nasevaa, toiset Lievestuoreen Kisaa, joku voi kannustaa Nerkoon Nuorisoseuran pesistä tai jollekin rakkain seura voi olla Hyvinkään Tahkon kakkosjoukkue, suosikki voi olla myös yksittäinen pelaaja, kuten joku jolla on vasta koossa esimerkiksi kuusi Suomensarjaottelua ennen tätä kautta tai joku muu joukkueen toimija, kuten huoltaja, kahvin myyjä, valmentaja tai lipunmyyjä. Syyt ottelutapahtumaan saapumiselle voivat olla hyvin moninaiset. Kannustetaan näin ollen joko tätä toimijaa tai omaa joukkuettamme tulevissa haasteissa.

Ajoittain huomaan, koska itsekin kannustan innokkaasti omaa suosikkiseuraani, että ajoittain tulen osaksi toisten joukkueiden fanien epäasiallista huutelua. Itsekin saatan joskus provosoitua sekä myönnän, että joskus saatan huutaa jotain ei niin fiksua vastustajasta. Oli miten oli, ajatus olisi kuitenkin se, että jokainen kannustaisi omiaan rehdisti, mutta kunnioittaisi myös vastustajan faneja. Jokaisen joukkueen matkalla kohti tavoitteita tulee niin voittoja kuin tappoioitakin.

Tämä tuli mieleeni erästä verkkosivustoa seuratessa, kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden. Omasta mielestäni Bratislavassa ja Kosicessa Slovakian maalla käydyissä MM-kisoissa oli aistittavissa television katsojallekin ainakin itselleni lämmin ilmapiiri, sen toivoisi myös suomalaisiin kisakatsomoihin. Tämä lisäisi tunnelmaa, tämä lisäisi tunnetta sekä lajin perheen paisumista. Emme koskaan voita riitelemällä, mutta voimme voittaa yhdessä ja se on juuri suuri juttu urheilussa.

Itse asun Kouvolassa, mutta en fanita sen enempää paikallista pesäpalloseuraa kuin jääkiekkoseuraakaan. Joskus omilla suosikeillani menee heikommin, joskus paremmin, joinakin päivinä Kouvolasta haetaan sarjapisteitä ja joskus tuntuu, että mikään ei oman joukkueen pelissä kulje. Näitä aallokkoja ovat myös ihmisen elämän taipaleet, välillä pääsemme lainelaudalla eteenpäin, mutta joskus kaadumme ja kipuamme vähitellen ylös uusiin haasteisiin.

Vaikka asun Kouvolassa, silti minulla on esimerkiksi käsin paiskattu herrasmiessopimus yhden tuttavani kanssa, joka kannustaa omiaan yhtä kovasti kuin minäkin. Onnittelemme toisia, kun toisen suosima joukkue voittaa. Lisäksi voimme vatvoa otteluita myöhemmin tai samantien paljon ja saada paljonkin hyvää keskustelua aikaan, lisäksi siinä huomaamatta opimme myös toisistamme jotain. Vuorovaiktutus on rikkautta, samoin tunteet fanin silmissä, ilon ja surun kyyneleitä myöten.