joskus aikanaan joku viisas ihminen. En tiedä, kenen suusta kyseinen oivallus on, mutta se on yksi suuria juttuja, mikä tällaisena aikana on ihmisiltä tyystin päässyt unohtumaan.

Kävin sunnuntaina katsomassa legendaarisella Pihkalan stadionilla pesäpallo-ottelun, jossa pelasivat Uudenmaan ykkösseura: Hyvinkään Tahko ja Kainuun ylpeys ja jopa käsitteeksikin etelä-pohjanmaalaisystäväni kutsuma Sotkamon Jymy. Ottelu oli kaiken kaikkiaan erikoinen. Ottelussa näin paljon järjettömiä virheitä niin sisä- kuin ulkopelissä, mutta myös monenlaisia onnistumisia kovissa paikoissa.

Ensimmäinen jakso näytti pitkään menevän yllätyksestä iloitsevalle kotijoukkueen tukena olleelle yleisölle, kun Tahko oli noussut 0-3 asemasta superlupaus Teemu Nikkasen mainion kolmospuolen läpilyönnin siivittämänä tasoihin, kotiin siivittivät kakkoskärjestä Lauri Vierimaa ja Nikkanen itse juoksi kunnarin, minkä jälkeen vielä lyöjäjokeri Riku Tainio löi Nikkasen kotiin. Taululla oli loppujen lopuksi tauolle mentäessä kuitenkin lukemat 4-5 vieraille, kun Sotkamon Jymylle ensimmäisellä jaksolla neljä lyöntiä löi Roope Korhonen, joka vielä löi ottelun viimeisen juoksun.

Toiseen jakson alussa paistoi edelleen aurinko, joka paistoi myös ottelun avausjaksolla. Toisella jaksolla vieraat saivat palottoman ajolähdön, kokenut Jani Komulainen kuitenkin esti heittolinjalla lukkari Iiro Haimin kiinniottoa. Seurauksena kaksi paloa ja torikokus, jonka aikana saattoi joku katsoja käydä hakemassa jopa kahvilakojun pitäjältä viileää juomaa, että helteessä jaksoi peliä seurata. Torikokouksen jälkeen kokenut Toni Kohonen kuitenkin avasi toisen jakson juoksutilin lyömällä Antti Hartikaisen kotiin.

Tasoittavalla suurelle yleisölle tuntematon Miro Marttila löi kakkospuolelta läpi ja kakkoskärkeen Jesse Jokelan seuraksi joutunut Tero Viinamäki toi lyönnillä myös juoksun. Marttilalle tilanteesta mikäpä muu kuin kunnari. Taululla tämän jälkeen 3-1 kotijoukkueelle. Vierasjoukkue hiipi juoksurikkaassa vähitellen tasoihin lukemiin 5-5 kolmannessa vuorossa, jossa jatkoivat vielä ohi, kun tekivät kaikkinensa samaan vuoropariin yhdeksän juoksua, lyöjinä kuusi eri miestä. Tahko ei alistunut, mutta lukemissa 7-11 vaihtui vuoro. Sää oli vaihtunut Tahkon vuoron aikana kovaan tuuliseen ja orastavaan ukonilmaan.

Molemmat jatkoivat vielä hulppeaa lyöntipeliä loppupelin, jota siivitti jo myös sade. Toisen jakson lopputuloksena oli 9-15. Näin ollen näin mielestäni enemmän puulaakitason pelin kuin superpesiksen tai ehkä osuvampi vertaus olisi naurua paljon tarjonnut kesäteatteri, tosin suurin osa yleisöstä joutui pettymään, kun Sotkamon Jymy voitti lopulta jaksoin 0-2.

Ottelun parhaita olivat omiin silmiini Tahkon nuoret Riihi-Pesiksen kasvatti Teemu Nikkanen ja ensimmäistä Superpesiskauttaan pelaava Mynämäen Vesan kasvatti Miro Marttila. Miehet eivät kumarrelleet sarjajohtajaa. Sotkamon Jymystä nostaisin esiin Roope Korhosen pitkälti huikean avausjakson ansiosta sekä nuoren Niko Korhosen, jotka molemmat ovat Jymyn omia kasvatteja. Nuorempi Korhonen (yksi joukkueen kolmesta Korhosesta) toi ottelussa neljä juoksua. Mainittakoon, että viimeinen Korhonen eli pelaajavalmentaja Mikko Korhonenkin löi pelissä kunnarin. Tilastonikkareille kuitenkin tiedoksi, että yksikään juoksu ei syntynyt ottelussa väärillä tai harhaheitoilla.

Erehtyminen on inhimillistä, mutta silti molempien joukkueiden pelinjohtajat sai tulevaisuuteensa mietittävää, miten jatkossa tilkitä ulkopelissä reikiään. Sisäpeli oli kuitenkin värikästä kuin sää, vivahteikasta kuin Suomen suvi ja makkarat paikallisella kojulla oli vain sinapin suhteen tällä kertaa erinomaisia. Mutta eihän sitä makkaraa menty syömään vaan peliä katsomaan.