Supervuoro tavoitti peliuransa päättäneistä, lauantaina juhlansa ansainneista ja pelipaidan jäädytyksellä peliuraa muistettavaa Sirpa Haapasalmea (os. Pollari).

 

Aiotteko jatkaa peliuranne jälkeen vielä jollain tavalla Virkiän seuratoiminnassa, miten?

 

Sirpa: Tällä kaudella olen ollut jonkin verran mukana jonkinlaisena "lukkarivalmentajana". Virkiä tulee varmasti olemaan tärkeä jatkossakin. Pelejä tulee ainakin seurailtua kovasti.

Mitkä ovat jääneet uranne varrelta kohokohtina mieleen?

 

Sirpa: Suomenmestaruudet ja muutkin mitalit. Nyt tietysti päällimmäisenä mielessä viime kauden Suomenmestaruus ja kaikki, mitä se toi mukanaan. Vuoden 2008 yllätyspronssi on myös jäänyt mieleen.

Mitä haluatte sanoa nuorille pesäpallon pelaajille juuri nyt?

 

Sirpa: Pesäpallo on mukava laji ja antaa urheilemisen lisäksi tiiviin yhteisön ja kavereita. Menestyminen vaatii kovaa työtä monen vuoden ajan, joten tekemisen täytyy myös olla mukavaa, jotta sitä jaksaa tehdä. Ja vielä... pesisleirit on mahtavia! :)

Miten olette saaneet mielestänne arvostusta naisina lajin parissa?

 

Sirpa: Pesäpallossa tuntuu, että myös naisia arvostetaan. Eli aivan riittävästi. Tottakai enemmänkin katsojia mahtuisi katsomoihin, siitä se arvostuskin tulee.

Ketkä olivat oman nuoruutenne esikuvat pesäpalloilijoina?

 

Sirpa: Seinäjoen Maila-Jussien miespelaajat. Ahkerasti tuli seurattua pelejä ja pyydeltyä nimmareita.

Kertokaa jokin ikimuistoinen tarina pesäpallon parista.

 

Sirpa: Niitä on niin monia... Mutta nämä tulevat nyt mieleen. Ensimmäiset Superin reenit -99. Jäänyt niin elävästi mieleen se, mitä tehtiin ja kenen kanssa löin ja kopittelin. Lisäksi kahden viikon harjoitusmatka Espanjaan tuhkapilven takia. Toisen viikon aikana tuli pintaan tunteet ihan laidasta laitaan. Se oli ainakin ikimuistoista. Ikimuistoiset tarinat liittyvät aina ihmisiin, joiden kanssa tätä hommaa on vuodesta vuoteen tehnyt.