Kiteen Pallo-90:n Sami Partanen tuulettaa jälleen kerran onnistunutta suoritusta.
Kuva: Niilo Hirvonen

Itä-Länteen valittiin Kiteen Pallo-90:sta kokenut kehäkettu, etukentän ilopilleri Sami Partanen, mutta annetaan Ekona tunnetun Partasen kertoa, miten hän löysi pesäpallon ja miten omissa iloa aiheuttanut ja vastustajissa kauhun hetkiä herättänyt ns. peruskiteeläinen aikanaan tehtiin?

1. Mistä sait aikanaan pesiskipinän?

- Isä ja hänen kolme veljeään pelasivat Saarella, joten ajauduin kentälle väistämättä. Pienestä pitäen olin pelireissuilla mukana ja laji vei mukanaan. Seitsemän vuotiaana lähdin kesätöihin Imatralle, kun joukkuetta ei omalta kylältä löytynyt. Sillä tiellä ollaan vieläkin.

2. Harrastatko tai oletko harrastanut muita lajeja, mitä hyötyjä olet huomannut näistä pesikseen?

- Pelasin sulkapalloa lukioon asti. Lajista jäi paljon ja saan edelleen paljon. Liikkuminen, lyöntien lukeminen, hyvä peruskunto ja kilpaileminen päällimmäisenä. Muutenkin talviharjoittelu oli monipuolista aina lukioon asti, sisältäen kaikki mahdolliset palloilut.

3. Nuorempana olit tunnettu tuuletuksista, oliko ne harjoiteltuja vai spontaaneja, onko ikä vaikuttanut mitenkään?

- Kun tulin Superiin pelaamaan olin täysin raakile fyysisesti, joten vastustajan pallot suuntautuivat minulle. Kun sain palon tehtyä, niin se tuntui pirun hyvältä, joten annoin mennä. Yleisö tykkäsi, vastustaja ei niinkään. Ei tuuletuksia tarvitse harjoitella, ne tulee sisuksista, kun uskaltaa antaa tilanteen viedä. Onhan tilanne muuttunut ja ehkä pelikin. Nykyään saan palloja vähemmän(lue teen paloja), joten entisaikojen myllytys on mahdottomuus, mutta yhtä hyvältä se tuntuu vieläkin, kun palon tekee. Toki pelin panoksellakin on enemmän vaikutusta tunnetilaan, kuin muinoin.

4. Höynäytitte aikanaan ovelasti etenijän karkaamaan pesältä, mutta poltitte hänet nopeasti ja yleisöä viihdyttävästi. Voisitko kertoa, miten tämä tapahtui?

- Versioita on monia, mutta peruskiteeläinen oli, että kakkostilanteessa lyöty pomppu palautettiin nopeasti lukkarille ja samalla kakkospuolen pelaajat lähtivät olevinaan läpi menneen pallon perään juoksemaan hämäysmielessä. Kun etenijä syöksyi kolmoselle, niin kolmosvahdin tehtävä oli sadatella läpimenoa ja yleisön huudon avulla hämätä sisäjuokkueen viestintää. Etenijöillä on taipumus käyttää kaikki pienetkin vastustajan virheet hyväksi, joten irtoaminen kolmoselta oli usein vaistomaista.

5. Kerro jokin hilpeä lajimuisto.

- Olin huoltajana alle 11-vuotiaiden leirillä Saaren poikien kanssa Lappeenrannassa ja oli sovittu että seuraava lyöjä odottaa vuoroaan pelinjohtajan vieressä. Ja kuinkas ollakaan lyöjä pamautti läpi ja pj huusi kierrä pesät. Kaarella ollut pelaaja otti neuvon vastaan ja säntäsikin läpilyöjän perään. Kun kaverukset olivat kakkosen kohdalla, niin tipahdin huoltolaukun päältä, koska nauroin niin paljon. Tilanteesta ei tosin saatu kahta kunnaria, harmi.

6. Mitä erehtyminen sinulle merkitsee pelaajana?

- Kun itse antaa ulkopelissä palaa, niin saman saa yleensä myös takaisin sisäpelissä. Eli palaute vastustajalta on tanakampi kuin normaalisti. Mielestäni osaa käyttää sisäistä delete-nappia aika hyvin, millä nollaan tilanteen. Yksinkertaisuudessaan erehtyminen on valmistautumista tulevaan onnistumiseen.

7. Kuka oli nuorena esikuvasi pesäpalloilijana?

- Olen pyrkinyt kopioimaan ja imemään tietoa ja taitoa lajiimme huipuilta, joten esikuvia on monia. Oman pelipaikan miehistä Jarmo Rönkä, Vesa Mikkola, Jan Hautala ja Olli-Jussi Makkonen. Riku Kytösalmen tyylikkyys teki jäätävän vaikutuksen pikkupoikaan jo Imatran aikoina. Pasi Pirisen kokonaisvaltainen ymmärrys lajista ja elämästä on kuitenkin parasta oppia mitä olen saanut.

Vastaa asioihin, mitä tulee mieleen?

Sininen laguuni - Muttilaiset, ehkä vähän Kapanenkin

Tunnetila - Nautinto

Naispesis - Aliarvostettua

Saari - Seo

Urheiluruutu - Juha Jokinen

Pasi Pirinen - Oppi-isä