Lajina pesäpallo on sellainen, joka herättää suomalaisissa monenlaisia mielipiteitä kuin ruotsalaisen prinsessa Victorian tulevat häät. Siksi on reilua tuoda esiin myös näkökulma, joka ei laji-ihmisiä miellytä, mutta on kuitenkin olemassa yhtä oikeutettuna.


Vantaalainen runoilija Esa Pesonen, jolta ilmestyi viime vuonna kirja nimeltä ”Huone Veronassa” saa puheenvuoron kertoa kriittisistä ajatuksistaan kansallislajiamme kohtaan.


-          - Pesäpallo on yksinkertaisesti tylsää, valesyötöt ja syöksymiset pesälle ei miellytä. Huuto on myös rasittavaa ja pesäpallo tuntuu etukäteen ohjelmoidulta, aloittaa Pesonen.


Esa Pesonen ei ole omien sanojensa mukaan itse harrastanut varsinaisesti urheilua, mutta hyötyliikuntaa kyllä. Lapsena hänelle tärkeitä asioita ei ollut urheilun puolella, mutta ymmärtää sen, että jotkut voivat saada siitä paljonkin.


-          - Pesäpallo oli rankinta arvoluokitusta, siksipä en halunnut lajia opetella enkä koskaan oppinut. Lajiin liittyi kaikenlainen pakko, kuten koululiikuntaan yleensä, Pesonen jatkaa.


Koulupesäpalloon hän ehdottaa tasoryhmiä, vaikka nekin hänen sanojensa mukaan lisäisi luokittelua. Näin oli armeijassakin aikanaan.


-          - Heikommat ja aremmat saisivat oman porukan ja tosipelaajat omansa, niin kaikki saisi enemmän lajista, hän ehdottaa.


Vantaanjoen Juoksulle hän toivoo onnea, vaikka hänen mielestään laji ei olekaan ykköslaji Vantaanjoen varrella.

Pääkaupunkiseudulle Helsinkiin tulevan Itä-Länsi tapahtuman hän näkee hyvänä lajille.


-          - Ehkä pesäpallo tavoittaa näin pääkaupunkiseudullakin ihmisiä. Tosin töitä sen eteen on tehtävä vielä vuosia, päättää Pesonen.


Linkit:

Runoilija Esa Pesosen kotisivut
Vantaanjoen Juoksun kotisivut