Pesäpallo on junttien laji, pesäpallo on sopupelilaji - tuollasia kommentteja kuulee herkästi sellasilta urheilun ystäviltä, jotka eivät pidä pesäpallosta.  Olen miettinyt, mitä voisi tehdä fanikulttuurin edistämiseksi? Tosin eri kokemusten pohjalta joillakin paikkakunnilla sitä jossain määrin on, joillakin paikkakunnilla se on kasvamassa ja toisilla vähenemässä tai jäänyt paikalleen.

Tarvittaisiin ainakin järjestäytyneitä faniyhdistyksiä, jotka eivät lähde seurojen johtamina vaan kannattajista ja heidän lähtökohdistaan. Esimerkiksi Oulussa on turha vedota siihen, että nykykatsomossa ei ole tunnelmaa samoin kuin legendaarisella keskuskentällä.

Toinen asia, miksi se on voinut kadota toisilla paikkakunnilla, on yksinkertaisesti liian korkeissa lippujen hinnoissa tasoon nähden. Väitänpä, että pienituloisempikin kansan osa tulisi tapahtumiin herkemmin, kun hinnat olisivat kohtuulisempia. Tämä johtaisi siihen, että olisi enemmän katsojia ja lipputulot olisivat melko varmasti samat kuin nyt. Mitä tästä seuraisi?

Fanituotemyynti voisi kasvaa, ihmiset olisivat iloisempia, muu oheismyyntikin ehkä kasvaisi, seuran tuotot kenties nousisi. Tämän myötä katsomossa olisi enemmän henkilöitä, jotka voisivat suorituksille taputtaa, avata äänijänteitään ja päästellä eläimellisiä reaktioita tuomareiden tehdessä inhimillisiä virheitä, pelaajien toimiessa vastoin yleisön edustajan toiveita. Tunteitahan kansallislajissa ainakin riittää.

Olen käynyt katsomassa tällä kaudella eri paikkakunnilla kaksi kärkiottelua, molemmissa kotijoukkue hävisi ottelunsa. Tänään aion käydä myös. Aiemmissa kokemuksissa kuulin selän takaa jo epätoivoisia kommentteja myös omaa suosikkijoukkuetta kohtaan fanilta. Kertooko tämä myös kylläisyydestä jotain, mitä voi joillakin katsojilla olla oman joukkueen osalta? Tällaisia saatan kuulla tänäänkin vierasjoukkueen fanina.

Sitten ehdotukseni seuroille käytettäväksi, jota fanituotemyynnissäkin voisi  miettiä. Näin kesäaikaan ollessa t-paitakelit parhaimmillaan ehdottaisin fanituotteeksi yksivärisiä t-paitoja. Niiden hinta suurina erinä ei ole kallis, eikä pienellä katteella kallis myydä. Muissakin lajeissa ja muualla maailmalla on hyödynnetty sitä, että joukkkue suosittelee omia faneja tunnustautumaan väreihinsä ja näin lisää yhteisöllistä tuunetta. On tätä taidettu kokeilla pesäpallossakin, mutta asia voisi olla jatkuvasti esillä.

Ollaan siis juntteja, ollaan aidosti. Kannustetaan omia, pidetään alkukantaisuudesta kiinni  jatkossakin eikä mietitä liikaa markkinahömpötyksiä. Oma suosikkiseurani on maalaispitäjän jengi, joten iloitaan tästä täysillä ja ilakoidaan arkemme keskellä, näytetään se äänin ja elein myös pelaajille. Kuten pelaajilla, myös meillä faneilla on juhlapäivä ottelupäivä. Siksi pukukoodiini tänään kuuluu violetti tai oranssi paita, kun vieraspeli fanittamallani joukkue on kanssani juuri samassa kaupungissa.